Heti först minun on sanottava, että arvostan edesmennyttä kärä fru Tildaa kovasti, enkä halua ottaa hänen korkeakarvaisuutensa pakinapaikkaa itselleni muutoin kuin yleisön pyynnöstä. Ei silti, ettenkö olisi siihen kykenevä. Onhan Mamma-äitini nimennyt minut jopa Penciliksi (kynä in english), vaikka originaalisti minusta tuli Penni. Penni tosin olen aina silloin, kun Mamma-äiti puhuu virallisella ja käskevällä äänellä.

Muuten "Pencil" ja "Penni" ovat vain pari niistä lukemattomista lempinimistäni, joilla Mamma-äitini minua kutsuu. Pahimpia ns. lempinimistä on "Silli". Minä olen sentään ruotsalais-englantilaista sukupuuta, eikä tuo nimi ole minulle kunniaksi. Mutta mitäpä äityli-kulta siitä tietäisi, hän on valitettavasti liten brutal, joskin suuresti rakastamani sellainen. Hän nämlingen väittää, että käyttäydyn toisinaan kuin hänen suosikkinäyttelijänsä Erkki Saarelan henkilöhahmo, pastori Silli (ks. Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pastori_Silli).

On kulunut yli vuosi siitä, kun tulin rouva Tildan Pussinperäksi nimittämään taloon. Itse nimittäisin sitä kuitenkin Pussbakeniksi, sillä minä olen erittäin herkkä ja romanttinen ja pidän kovasti pusuttelusta. Mutta ainoastaan Mamma-äidin suukottelemisesta, sillä hän on minun elämäni valo, sellainen Mamma Aurinkoinen. Vaikka kaikki eivät tunnu olevan samaa mieltä (luulen, että historia tuntee jonkun Aurinkoisen, sillä herra Puoliso hymyili vinosti, kun luki tämän kohdan).

Tänä Pussbakenissa viettämänäni aikana on  tapahtunut paljon, myös kaksi surullista tapahtumaa: arvoisan johtajamme Dana Pumpulin ja vanhan rouva Tildan lähtö paremmille luutarhoille. Lisäksi perheeseemme on tullut uusi jäsen yli kuukausi sitten: neiti Sipriina Sipsu Pippurinen tai neiti Telaketju, kuten naapurin fru häntä kutsuu. Niin ja Mamma-äiti kutsuu häntä Sipuliksi! Silli ja Sipuli, herre god sentään, tämähän on kuin jokin television kokkiohjelma. Niitä minä en kyllä seuraa (paitsi, jos ne tapahtuvat meidän jääkaappimme läheisyydessä), mutta pidän kovasti animaatioista, vauhdikkaista trillereistä ja eläinohjelmista. Jälkimmäisiä seuraan kuin urheiluhullut: äänekkäin välihuudoin ja kannustavin kommentein. Joskus hirvittää ihan katsoa ja silloin menen tv:n taakse ja kurkistelen varovasti. 

Sipsu, tämä 7-kuinen hammaskeiju, teroittaa tuon tuostakin naskaleitaan nenääni ja nilkkoihini, mutta onneksi osansa saavat kaikki muutkin liikkuvat ja liikkumattomat esineet. Muuten olisin kuin neulatyyny. Hon tycker, ettei leikkimistä ei ole koskaan tarpeeksi, mutta minä en aina kerkiä, sillä minun pitää vahtia. Minä olen jätte bra vahtimaan, eikä minulta jää huomaamatta mikään. Minua sanotaan myös Kaikkien Asioiden Komissaariksi, sillä huomautan kyllä, mikäli asiat eivät suju näillä seuduin niin kuin pitäisi. Tuo on hyvä nimitys, tuo Kaikkien asioiden Komissaari, ja arvostan sitä yhtä paljon - ainakin luulisin - kuin herra Puoliso sitä, että Mamma-äiti kutsuu häntä Tarpeettomien Tietojen Tietotoimistoksi.

 Kun Sipsu tuli meille, se lilla flickan kuvitteli, että on sitten koko huushollin matroona, ne kaikki 2800 grammaa. Det är så ettei sellaista pääse enää tapahtumaan, sillä olen ollut kahden vanhemman rouvan kahdeksan tassun alla kyllin kauan. Pussbaken on minun vaatimaton kartanoni ja minä sen isäntä. Tästä kyllä ei parane puhua Mamma-äidille tai herra Puolisolle, joten pidetään se vain meidän tiedossamme.