On kulunut hieman yli vuosi kun viimeksi kirjoitin blogiin. Tuntui että kaikki sanottava oli jo sanottu, ei mitään uutta kommentoitavaa ihmisen ja luonnon suhteesta. Mutta sellaista ihmisen historia on ollut tuhansia vuosia: toistetaan samoja virheitä uudelleen ja uudelleen, tehdään vanhoja keksintöjä uusilla nimillä. Nil novi sub sole sanoivat latinankieliset jo ammoin. Aina joskus osuu helmi kohdalle. Se on uusi tutkimus tai teoria, joka on ollut omassa pohdinnassanikin. Ei tietenkään jäsentyneenä, tieteellisenä pakettina, vaan lähinnä uskona siitä, että asialla on toinenkin puoli ja se paljastaa jo hieman itseään. Se, joka voi muuttaa päätöksenteon tai arvostusten suuntaa. Palaan siis Luonnonvarassa-blogin ääreen, nöyränä ja tietoisena siitä, että joitakin asioita on vain toistettava, loputtomasti, kunnes tapahtuu käännekohta. Tämä on minun aika yksinäinen tapani ja vaikkei sillä olisikaan vaikutusta maailmaan menoon, olen saanut pohtia asioita, yhdessä itseni kanssa!
Katsotaanpa mitä vuoden aikana on tapahtunut.

HS 19.5.2011: Naakoista on tullut riesa. Jaa jaa taas on citykanien ja lokkien lisäksi saatu uusi riesa: musta-harmaa sinisilmä Corvus monedula. Mikä sitten naakassa ärsyttää? No kun niitä on niin paljon. Jokainen Hitchcockinsa nähnyt ”tietää”, että iso lintuparvi voi milloin tahansa hyökätä ihmisten kimppuun. Ja minä puolestani tiedän ihan varmasti, että kun Birdemic-3D-elokuva julkaistaan tänä kesänä, lintujen ystävät edelleen vähenevät: ihmisten usko myytteihin on nimittäin rajoittamaton! Ymmärrän kyllä lintufobian, mutta tuskin kaikki lintuihin silkkaa tietämättömyyttään pelokkaasti suhtautuvat sairastavat fobiaa.

Eteläpohjaisia broilerinkasvattajia ja sikalanomistajia viistää se, että naakat käyvät kaivelemassa elintarvikelaitosten jätteitä - ja levittämässä tauteja. Esitän tässä muutaman tyhmän kysymyksen:
  • Eikö jätteitä voisi säilöä niin, ettei niihin pääsisi käsiksi?
  • Eivätkö vapaasti esillä olevat jätteet jo sinänsä levitä tauteja?
  • Eivätkös niihin jätteisiin pääse käsiksi esim. rotat?
  • Ja millä niitä rottia hävitetään (sama tietysti koskee naakkoja), myrkyilläkö – ei varmaankaan ampumalla, sillä lupia on kaiken kaikkiaan myönnetty 50?
  • Eikö myrkkyjen käyttö lähellä meidän elintarvikkeitamme ole aikasta ikävä asia? Tämä jälkimmäinen kiinnostaa minua kyllä lähinnä teoreettisesti, sillä en ole syönyt lihaa (paitsi kalan-) 34 vuoteen.
Naakka on älykäs lintu. Se mm. valmistaa työkaluja, esim. kepeistä koukkuja päästäkseen käsiksi ravintoonsa. En kyllä jaksa uskoa, että se on tällä konstilla ominut sikaloiden ja broileritehtaiden jätteitä; jokin elintarviketeollisuuden logistiikassa mättää…

HS 19.5.2011: Vantaa teki haketta äärimmäisen harvinaisesta kuoriaisesta. Nykyinen kotikaupunkini kunnostautui jättämällä huomiotta Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa tehdyt suojelusuunnitelmat. Mätäojalla kaadettiin maailman ainoan halavasepikäspopulaation pesäpuita n. 50 kuutiota eli kymmenys sen elinpiiristä. Kuoriutumassa olevia toukkia menetettiin useita satoja. Saimaan norppaan verrattavissa olevan harvinaisen lajin menetystä seliteltiin tiedon kulkemisella.
”Tieto ei kulkenut” – kuinka monesti tämä on kuultu kunnallisen ja valtiollisen organisaation edustajan suusta silloin, kun jotakin todella ikävää on tapahtunut. Mutta kun se ei ole se tieto, vaan se vastuullisuus. Jos kukaan muu ei tunne vastuuta (lue: huolta) kuin Luonnonsuojeluliitto tai paikallinen ympäristöyhdistys (ts. ne jolla ei ole todellista päätäntävaltaa toimenpiteistä) asiat unohtuvat, paperit ja tiedostot hautautuvat muiden samanlaisten joukkoon. Virheitä tapahtuu, se on inhimillistä. Joitakin virheitä vain ei saisi tapahtua.

Vartti-lehti otsikoi 15.6.2011 Cityeläimet sopeutuvat. Lyhyen artikkelin pääväittämä oli, että vaikka eläimet pyrkivät sopeutumaan kaupungin tavoille, ihmiset eivät edes yritä oppia eläinten tapoja. Eläimen kohtaa kaupungissa yhä useammin – tai oikeastaan ne tekevät paluuta, sillä ennen meitä ne olivat jo täällä. Me olemme siitä näkökulmasta kaikki maahanmuuttajia – ja maahanmuuttajilta vaaditaan aina sopeutumista vallitsevaan kulttuuriin. Eikö niin, sitähän moni suomalainen vaatii ja jopa yhä aggressiivisemmin? Vaatikaamme myös hiukan itseltämme!
Näiden kanssa kohtasimme pääkaupunkiseudulla keväällä 2011:
  • varhain kevättalvella huuhkajapariskunta perusti perheen kauppakeskus Forumin katolle
  • huhtikuussa Espoon Kivenlahdesta löytyi nälkiintynyt kuutti
  • toukokuun alussa Punavuorelaiseen sisustusliikkeeseen eksynyt orava rikkoi 1000 euron arvoisen designlautasen (kuolemantuomio sille, mokoma sivistymätön jyrsijä!)
  • samoihin aikoihin Ullanlinnassa peura törmäsi autoon ja pakeni liikeyrityksen tuulikaappiin
  • toukokuun puolessa välissä Puistolassa siili juuttui sadevesiputkeen
  • toukokuun lopulla Ravintola Sipulin aulaan saapui sorsapoikue
  • Lauttasaaren pohjoiskaarella saattoi bongata kettuperheen