Kissan ja koiran vastakkainasettelu ei jää pelkiksi sananlaskuiksi ja sanonnoiksi. Lemmikkien omistajat ja jopa eläinsuojeluihmiset asettavat mielellään nämä kaksi lajia paremmuusjärjestykseen. Puhutaan kissaihmisistä ja koiraihmisistä.

Kissaa kutsutaan vapaaksi sieluksi, joka on itsenäisyyden ja itsekkyyden symboli, koira taas nöyryytensä ja palvelualttiutensa takia myös hölmö kuin Hessu Hopo. On pohdittu, millaisia kissaihmiset psykologisilta ominaisuuksiltaan ovat (itsenäisiä, vapaita?) ja millaisia koiraihmiset (läheisriippuvaisia ja johtamishaluisia?). Asiaa on pitänyt ihan perusteellisesti tutkia sen sijaan, että ymmärrettäisi ilmankin, ettei lajin erilaisuus tarkoita älyn heikkoutta tai rakastamisen arvoisuutta.
Helsingin Sanomat kirjoitti Tiedon jyvät -palstalla joulukuun 15. päivä 2009 New Scientistin vertailutukimuksesta, jossa näitä kahta lemmikkiä tutkittiin yhdentoista eri ominaisuuden kannalta. Ja eikös vain saatu pistetuloskin, johon kaikki ne voivat vedota, jotka pitävät tällaista arviointitapaa järkevänä!

Koiran aivot ovat isommat, mutta suhteessa ruumiin kokoon kissa voittaa viiksikarvan verran. Aivojen koko taas ei ole mikään älykkyyden mittari. Muistattehan Einsteinin, jonka aivot eivät ollet sen jättimäisemmät kuin muillakaan miehillä, pikemminkin aika vaatimattomat?. Niinpä pitääkin vertailla hermosolujen määrää aivokuoressa: kissat vastaan koira 1-0; kissalla siis 300 milj., koiralla 160 miljoonaa.

Jos sillä on merkitystä, miten kauan ihminen on kummankin lajin kanssa elellyt, voittaa koira, sillä se kesytettiin ainakin 16 000 vuotta sitten, kun taas vanhin kissanpoikavainaja on löydetty kyprokselaisesta haudasta 9500 vuotta sitten.

Suosituimmuuttakin on laskettu kappalemäärillä: kymmenessä maassa, jossa kissoja on eniten, niitä on yhteensä 204 miljoonaa; koiraisimmissa maissa taas 173 miljoonaa. Nyt puhutaan varmaankin lemmikeistä, eikä vapaana lisääntyneistä kissoista?

Ongelmanratkaisijana luulisi koiran olevan parempi - ainakin koiraihmiset ovat sitä mieltä, mutta yllätys-yllätys, ihan näin ei ole. Kissan ongelmaratkaisukyvystä tiedetään vähemmän, mutta paljon testattu koira saattaa näet epäonnistua kokeissa, kun sen ihminen on läsnä: se nimittäin suosii tiimityötä ja alisuorittaa.

Kumpikaan ei löydä herkkupaloja kuvallisilla vihjeillä (esim. että X kuvassa tarkoittaa ruuan sijaintipaikkaa), mutta muuten kyllä varsin nopeasti - ja eri tavalla.

Entäpä aistit? Kissan kuonossa on 200 milj. hajureseptoria, vihikoiran kirsussa 300 miljoonaa (ihmisellä muuten vain 5 miljoonaa).

Koirat näkevät viisi kertaa heikompaa valoa kuin me, kissat kuusi. Ja kun kissat kuulevat 45 - 64 000 hertsin taajuudet, koirat kuulevat 67 - 45 000.

New Scientist-lehti vertasi vielä kissan ja koiran oppivaisuutta, ympäristöystävällisyyttä, hyödyllisyyttä, ääntelyn tehoa ja kiintymyksen syvyyttä. Koira voitti niukasti 6 - 5.

Voidaan kysyä, että mitä me opimme kyseisestä tutkimuksesta ja oliko siitä mitään hyötyä? Entäpä jos koko tutkimus oli ajan, rahan ja ympäristön kannalta tuhoisaa? Ihmiset eivät tutkimuksen takia lakkaa laittamasta eläinlajeja hierarkiaan ja niiden ominaisuuksia järjestykseen.

  Se ei estä heitä päättelemästä, että ihminen on ylivertaisen hyödyllinen, kun taas hyönteinen ei. Että vapaana liikkuva kissa tulee tappaa tavattaessa, mutta koira ei.  Tai että karhu on sutta mukavampi. Että hevonen tuntee kipua, mutta jyrsijä vähemmän. Että turkiseläimen on elettävä epälajinomaisesti ja epäinhimillisesti, koska ihmisen on tärkeämpää saada eläimen kaunis nahka kuin sen pitää se itse. Että ihmisen sairauksien parantamisessa täytyy hyödyntää koe-eläimiä, sillä ihmisen henki on tärkeämpi kuin eläimen.

Eikä tutkimus älyttömyydessään kerro välttämättä meille kaikille, että sitä samaa me teemme toisillemme: on "kissaihmisiä" ja "koiraihmisiä". On ihmisiä, jotka pitävät maahanmuuttajia ihmisinä ja arvokkaina sinänsä - ja toisia, jotka katsovat, että heidän edelleen asetetaan ne, jotka olivat täällä ensin...