Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä juhli 30-vuotista historiaansa 4.11.2009. Minulla on ollut kunnia seurata sihteerinä läheltä ryhmän toimintaa. Ryhmässä on mukana kansanedustajia, jotka ovat tinkimättömiä luonnonsuojelijoita, kuten puheenjohtaja Erkki Pulliainen, varapuheenjohtaja Pentti Tiusanen ja ryhmän perustajajäsen Pertti Salolainen. He pitävät yllä uskoani, että eduskunnassa on vielä (jopa puoluerajoja mielipiteillään rikkovia) henkilöitä, joiden aatteita ei ole myyty pörssiyhtiöille.

Samaa en voi sanoa nykyisestä ympäristöministeristä enkä maa- ja metsätalousministeristä. Ikäväkseni olen myös huomannut, että vihreät ovat kadottaneet täysin linjansa: luonnon- ja ympäristönsuojelun sijasta tärkeäksi ovat tulleet sosiaaliset ja taloudelliset asiat. Ei niin, etteikö niitä pitäisi ajaa, mutta eduskunnassa riittää puolueita, joiden agendalla ovat peruspalvelut ja terveydenhuolto. Sitä vihreää asiaa, jonka perään minä kuulutan, eivät aja enää juuri muut kuin em. yksittäiset kansanedustajat nyt, kun vihreä puolue on katsonut muut asiat tärkeämmiksi. Halloo nuoret vihreät kansanedustajat, teidän tulevasta maailmastanne puuttuu kaikki vihreä, ellette nyt pian herää katsomaan ympärillenne!

Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän juhlaseminaarissa (ks. seminaarimuistiinpanojani) oli lähes sata osallistujaa, koko ympäristöalan kerma. Jokainen edusti omaa asiantuntemusalaansa, joka ei aina välttämättä ole laulanut samassa kuorossa muiden alan edustajien kanssa. Nyt kun nykyinen eduskunta on tehnyt ja on tekemässä Suomen luonnon säilymisen kannalta lukuisia kyseenalaisia päätöksiä, kaikkien ympäristöarvoista kiinnostuneiden tahojen tulisi kyetä keräämään yhteiset voimansa. Kuten nyt kamppaamaan Paula ja Sirkka-Liisa, tämä voimakaksikko, josta saman sukupuolen edustajana en ole kovinkaan ylpeä. Olisi mukava ajatella, että taustalla herrahenkilöt vetelevät naruja, mutta minun on vaikea kuvitella, että nämä rouvat ryhtyisivät mukisematta marioineteiksi vastentahtoisesti.

Kauppalehti näet tiedotti, että maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki kertoivat Keskustan puolueristeilyllä valtion luontopalvelujen siirrosta erityisyhtiöön. Olen Luonnonsuojeluliitton kanssa yhtä hämmästynyt siitä, että keskustaministerit esittävät asian ikään kuin sovittuna - asianhan pitäisi päättää kuitenkin eduskunta koko hallituksen esityksestä. Millaisia sopimuksia on tehty kulissien takana? Mitä keskustapuolue on saanut vastineeksi siitä, että myy kansallisomaisuutemme yhtiöille?

Keskustalainen "ympäristöpolitiikka" on saanut minut niin vihaiseksi, että iloitsen vilpittömästi Animalian Maaseudun tulvaisuus -kampanjasta . Ihan tuli vanhalle itku silmään, kun luki "näköispainoksen" otsikoita. Oi, miten kaunis maailma voisi olla jos...

En ole suinkaan ollut aina Pentti Linkolan kanssa samaa mieltä, mutta tämän kirjoituksen päätän hänen juhlapuhesanoihinsa, ihan piruuttani, ettei totuus unohtuisi: "Kun puhutaan metsästä, tulisi tehdä ero talousmetsän ja luonnontilaisen metsän välillä. Luonnontilaista metsää on jäljellä vain muutama prosentti, kun taas metsämaata (ei siis metsää) on Suomesta 70 prosenttia. Suurin osa Suomen metsistä on talousmetsää, se on jo menetetty, koska sen pieneliöstö ei ole palautettavissa, eikä sitä "puupeltoa" kannata suojella." Näin pitkälle metsään on päädytty.

PS. Ryhdy ikimetsän ystäväksi: http://luonnonperintosaatio.fi/saatio

PSS. Juhlaseminaarissa särähti pahasti korvaan vain yksi kommentti. Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro totesi puheessaan, että kaikki villikissat tulisi tavattaessa heti päästää autuaammille metsästysmaille. Niin lainsuojaton ei kissakaan sentään ole.