Rakennettu ympäristö, kuten liikenneverkosto, rakennukset, satamat ja lentokentät ovat osa sitä infrastruktuuria, jonka katsotaan tukevan taloudellista toimintaa. Elinkeinoelämän kuljetukset määrittelevät pitkälti sen mitä, miten ja mihin rakennetaan. Ympäristön ja eläimistön kannalta rakentaminen on aina uhka. Siksi teiden ja rakennusten suunnittelussa pitäisi selvittää, millaista eliöstöä kulloisellakin rakentamisen kohdealueella on.

Vuonna 2002 Anne Manneri selvitti pienten ja keskikokoisten selkärankaisten liikennekuolleisuutta Suomessa (Tiehallinnonselvityksiä 26/2002).

Tuolloin kävi ilmi, että että lintujen liikennekuolleisuus käsitti 65 % kaikkien tutkimuskohteena olleiden lajien kuolleisuudesta. Nisäkkäiden ja sammakkoeläinten osuudet olivat kummatkin noin 15 %. Matelijoiden kuolleisuus oli alle 5 %.

Eniten linnuista jäi liikenteen uhriksi peippoja. Nisäkäsuhreista yleisimpiä olivat myyrät, jotka muodostivat nisäkkäiden kokonaiskuolleisuudesta 43 %. Muita yleisiä nisäkäsuhreja olivat päästäiset ja lepakot. Oravan, siilin, kissan ja jänisten kuolleisuudet edustivat jokainen 3-4 %:n luokkaa nisäkäskuolemista. Matelijoiden kuolleisuudesta muodostivat kyy ja rantakäärme kummatkin reilut 30 %.

Tutkimuksen perusteella lintujen kuolleisuus Suomessa oli 1,92 miljoonaa, nisäkkäiden 0,54 miljoonaa, sammakkoeläinten 0,45 miljoonaa ja matelijoiden 90 000 yksilöä vuodessa.

Kaupunkien viheralueilla elävät eläinlajit ovat alttiita liikenteen uhreja teiden ylityspaikkojen vähäisyyden ja runsaan liikenteen vuoksi.  Yksi sellainen eläin on siili. 

Mannerin tutkimuksesta alkaa olla jo kohta 10 vuotta. Tilanne on muuttunut. Liikenne on kasvanut, teitä on rakennettu lisää. Näiden vuosien aikana taloudelliset arvot ovat enenevissä määrin alkaneet määritellä sitä, miten ympäristöämme rakennetaan. Ekologiset käytävät  jäävät "viherpiipertäjien" unelmaksi.

Johanna Taskinen (Yhdyskuntasuunnittelu, 2005, Vol. 43:3 ) kirjoittaa: " Suomalaisesta ja eurooppalaisesta liikennepolitiikasta voidaan nykyään erottaa kaksi päätavoitetta: yhtäältä ihmisten liikkumisen ja elinkeinoelämän kuljetusten tukeminen sopivalla ja riittävällä liikenneinfrastruktuurilla ja toisaalta henkilö- ja kuorma-autoliikenteen haittojen vähentäminen, mikä edellyttää myös niiden määrän vähentämistä. Ensin mainittua kutsun tässä ”vanhaksi” ja jälkimmäistä ”uudeksi” liikennepolitiikaksi. Vanhan politiikan mukaan liikenteen kasvu on seurausta taloudellisen toiminnan kasvusta. Kasvavalle liikenteelle on syytä tarjota riittävästi väyläkapasiteettia, jotta ruuhkan myötä lisääntyvät kuljetuskustannukset eivät hidastaisi talouskasvua. Vaihtoehtoisesti liikenneinfrastruktuurin rakentamista saatetaan perustella myös sen taloudellista toimintaa elvyttävällä vaikutuksella, erityisesti syrjäisemmillä alueilla. Yhteistä molemmille näkökulmille on, että liikenneinfrastruktuurin ajatellaan tukevan taloudellista toimintaa.

Uuden liikennepolitiikan mukaan liikenteen suurta määrää ei voida pitää yksiselitteisesti hyvänä asiana, vaan ympäristö- ja terveyshaittoja aiheuttavan autoliikenteen kasvua tulisi hillitä. Liikenteen painopistettä pyritään siirtämään joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn sekä tavaraliikenteessä raiteille ja laivoihin. Tällaista liikennepolitiikkaa kutsutaan liikenteen kysynnän hallinnaksi. Autoliikenteen määrän kasvua on ruvettu pitämään ongelmallisena varsinaisesti vasta 1990-luvulla ilmastonmuutoksen ja jatkuvasti lisääntyvien ruuhkien vuoksi. Siksi nimitys ”uusi” liikennepolitiikka. Suomen liikennepolitiikassa liikenteen määrän hillitsemisen tarve todettiin ensimmäisiä kertoja mm. hallituksen ympäristöpoliittisessa selonteossa vuodelta 1988 ja toisen parlamentaarisen liikennekomitean selonteossa vuodelta 1991." 

Haku valtiopäiväasioista asiasanalla liikenne ei tuonut yhtään sellaista esitystä, jossa olisi ehdotettu teiden rakentamisen tai liikenteen rajoittamista. 189 kirjallisen kysymyksen, talousarvio- tai toivomusaloitteen yms. joukossa oli vain liikenteen kehittämisen ja parantamisen ehdotuksia.

Ihminen ja luonnonvaraiset eläimet elävät rinnakkain niin suurkaupungeissa kuin pienemmissäkin kylissä. Jopa lasista, teräksestä ja kivestä rakennetut miljonakaupungitkin saavat luonnontilaisilta alueilta pysyviä asukkaita, kuten esim. New York pilvenpiirtäjiensä tasanteille pesiviä petolintuja. Tiemme risteävät aina.