Tiesitkö, että Sinulla ja minulla on 12 miljoonan hehtaarin maa- ja vesiomaisuus? Metsää siitä on n. 9 milj. ha. Unkarin kokoista omaisuuttamme hoitaa Metsähallitus maa- ja metsätalousministeriön alaisena liikelaitoksena. Sen hallinnassa ovat talousmetsät, kansallispuistot sekä rantarakentamiseen kaavoitetut ranta-alueet ja -tontit.

Metsää on 66 % maastamme, 5,2 % siitä on suojeltua. Etelän metsien suojelu on pahasti hakusessa, sillä vain 1,8 % metsistä on suojeltua. Kovin mielellään  Metsähallitus ei ole ollut siunaamassa suojelupäätöksiä, ja vanhanaikaiset metsänhoitomenetelmät ovat tehneet surkeaa jälkeä ympäri Suomen. Miksi meidän metsäämme pitäisi suojella, mitä me teemme sillä?

Valtion liikelaitokset lakkautetaan vuoden 2010 aikana. Mitä omaisuutemme varalle suunnitellaan? Oletko sinä päässyt päättämään, mihin ja millaisia retkeily-, ulkoilu-, metsästys- ja kalastusalueita perustetaan? Entä kuultiinko Sinua siitä, kuinka paljon ja millaisia alueita tulisi suojella?

Uudeksi valtion maa- ja vesiomaisuuden käyttöorganisaatioksi ovat ehdolla virasto-, säätiö- ja osakeyhtiöpohjainen hallintomalli tai näiden yhdistelmä. Haluatko, että sinun omaisuudestasi päättää lyhytnäköinen talouspolitiikka? Mikäli osakeyhtiö- tai rahasto pääsee päättämään maa- ja vesialueiden käytöstä, metsämme ja rantamme lyödään lihoiksi. Niitä on vaikea enää palauttaa.

Parhaimmissa mielikuvissani retkeilemme tulevaisuudessa avohakkuualueilla, yksipuolisessa maisemassa, vähälukuisten eliölajien keskuudessa. Huonoimpia mielikuviani en uskalla edes kirjoittaa julki. Toisinaan iloitsen jopa siitä, että minulla ei ole enää puolta elämääni käytettävissä: on liian raskasta katsoa, miten vähitellen menetetään kaikki se mikä on ollut rikkautemme ja kaikkinaisen terveytemme perusta.

Linnunlaulun kotiinpaluu

Kävin tänään Heurekassa katsomassa Milja Viidan videotaideteoksen. Siinä afrikkalaiset ja suomalaiset lapset matkivat uhanalaisten metsälintujen ääntä. Milja on kuvannut teoksensa tänä vuonna Kenian rannikolla Watamussa Malindin ja Mombasan välisessä Arabuko Sokoke -metsässä ja sen lähiympäristössä sekä Karkkilassa, Karjalohjalla ja Lohjalla niin luonnonmetsissä kuin avohakkuualueilla ja puuistutuksillakin. Milja sanoo: "Eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon lapset jakavat saman tulevaisuuden, kun heidän kaikkien kotiympäristöstään on katoamassa muiden eliöiden lisäksi myös erilaisia laulavia lintulajeja. Nyt on heidän vuoronsa laulaa näille linnuille."