Sain palautetta tilastostani blogikirjoituksessa Se puree - kenen syy?
Henkilö, joka itsekin seuraa lehdistökirjoittelua koirien hyökkäyksistä kertoi, että poliisi on selvittänyt porilaisen tapauksen, jossa Rottweiler puri miestä ja toista koiraa. Tapahtumakulkuun on tullut oikaisu eli konflikti syntyi, mutta puremista ei tapahtunut. Tässä korjattu ja palautteen antajan tiedoilla täydennetty tilasto.

Mediassa julkaissuista 34 tapauksesta kymmenessä hyökkäävänä koirana oli kuitenkin rottweiler. Saksanpaimenkoiria oli 4 kpl sekä muita paimenkoiriin kuuluvia niin ikään 4 kpl. Miltähän rotukohtaiset tilastot näyttäisivät, jos saataisiin lukuja siitä, miten koirat ottavat keskenään yhteen?

Palautetta lähettänyt helsinkiläinen koiranomistaja ihmetteleekin, että Suomessahan luulisi olevan helppoa pitää rotukohtaisia tapaustilastoja, kun koirat rekisteroidään ja maa on pieni - ja koiria paljon.

Miksi niin ei sitten tehdä? Luulenpa, ettei rohjeta asettaa rajoja ihmisten harjoittamille arvokkaille elinkeinoille, sillä tottahan toki jokainen kasvattaja saa valita koirarodun, jota myymällä hankkii elantonsa. Täytyyhän turkistarhaajankin saada tarhata minkkejään oli se kuinka epäeettistä hyvänsä, ja kalastajan laskea verkkonsa, vaikka norppa Suomesta häviäsikin. Sillä ihminen tulee aina ensin - ja vasta sitten eläin. Mutta entä jos koirarodut jalostetaan sukupuuttoon ja kalat kiskotaan vesistä? Mitä silloin tekee rotukoirien kasvattaja, entäpä kalastaja?