Vierähti tismalleen kuukausi siitä, kun epäilin, etteivät Suomi-brändin suunnittelijat oikein tiedä, mitä ovat tekemässä (ks. 5.3.2009) ja mistä brändiä koostamassa. Kyselin, että jos imagomme ytimenä on ympäristö, eikö ympäristötekojemme pitäisi olla sellaisia, että voisimme olla niistä ylpeitä.

Mitähän mahtaa esim. muu Eurooppa ajatella brändistämme, kun teemme toinen toistaan hätiköidympiä päätöksiä yhteiskuntaamme "kehittäessämme"? Niin kuin nyt tämä Heinolan kaupunginhallituksen päätös lopettaa lintutarha, joka on tuonut paikkakunnalle tuhansia turisteja vuodessa. Mutta ei, Heinolassa vain lasketaan lintutarhan kuluja: 200 000 euroa per vuosi. Sitä rahaa ei löydy kaupungin kassasta, vaikka kuinka pussia nurinpäin kääntäisi. Eikö se ole jonkun kaupungin korkeamman virkamiehen vuosipalkka ylitöineen ja kokous- ym. palkkioineen?

Olisi korkea aika laskea, mitä eläimet tuottavat meille, eikä sitä, mitä ne kuluttavat. Kuinka paljon kansantuotteesta hankkii meille eläin: tuotantoeläimet, koe-eläimet, turkiseläimet, poliisin, tullin, rajavartiolaitoksen ja pelastuslaitoksen palveluskoirat, vanhainkodeissa ja sairaaloissa vierailevat eläimet, kehitysvammaisten, sokeiden ym. erityisryhmien hyvinvoinnin ylläpitoon osallistuvat eläimet jne. jne. Tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkään.

Syyttävä sormeni ei kuitenkaan osoita vain Heinolan kaupungintalon suuntaan, vaikka Heinola aika irvokkaasti sivuillaan vielä esitteleekin lintutarhaa näin: ”Lintutarhat on Heinolan suosituin nähtävyys. Kahdeksan eri lintutaloa ja Harjulampi muodostavat kokonaisuuden jonka veroista lintuparatiisia saa Suomesta hakea. Ulkotarhoissa on kesäaikaan nähtävillä yli 500 trooppista ja kotimaista lintua…”
Hyvin kiukkuinen sormeni heristää nimenomaan valtion suuntaan - tai siis missä se nyt onkaan, jos se emme ole me. Niin kauas olemme edenneet demokratiasta, että on vaikea sanoa kuten Ranskan aurinkokuningas: ” L'état, c'est moi” (Valtio - se olemme minä/me). Päättäjät tuntuvat päättävän asioista ihan omiin nimiinsä. Lieneekö mielenilmauksilla mitään merkitystä, ellei niitä kerätä sellaista määrää, että se herättää jonkun kansanedustajan havaitsemaan potentiaalisen äänestäjäryhmän?

Luonnonvaraiset eläimet ovat valtion omaisuutta. Siilin kohtaloa tutkaillessani, olen läheltä nähnyt, miten valtio jättää vastuun luonnonvaraisten eläinten hoidosta, kuntoutuksesta ja suojelusta vapaaehtoisten auttajien varaan.  Vapaaehtoistyötä tarvitaan aina niin ihmisten kuin eläintenkin auttamisessa, mutta valtio, joka brändinään mainostaa ympäristöasioita samalla kun kokonaan vierittää Suomen monimuotoisuuden vaalimisen kuntien ja yksityisten kuntalaisten niskoille, ei ole sivistysvaltio.

Lähes 50 vuoden työ aiotaan heittää hukkaan, ja sadat eläimet pääsevät heti alkumetreillä hengestään: niillähän ei ole paikkaa edes Korkeasaaressa, jonka resurssit eivät vastaa nykyistäkään tarvetta. Muidenkin eläintarhojen mahdollisuudet hoitaa luonnonvaraisia ovat nekin rajalliset. Tulevaisuudessa vapaaehtoisten työtaakka luonnonvaraisten hoitamisessa kasvaa entisestään, kun Heinolan lintutarhaa ei enää ole - eikä pian ole enää Pyhtään lintuhoitolaakaan. Muitahan ei olekaan.

Kun vapaaehtoinen tekee työtään muun elämänsä - työnsä, perheensä ym. velvoitteidensa ohella - jaksamista ei riitä loputtomasti, ei henkistä eikä taloudellista. Vapaaehtoisuushan tässä tarkoittaa sitä, että kaikki kulut maksetaan itse: lääkkeet, eläimen nouto ja kuljetus vapauteen, eläinlääkärin toimenpiteet ja laboratoriomaksut (yleensä yhtä suuret kuin lemmikeilläkin), hoito- ja majoitustilat ja -tarvikkeet jne.

Vapaaehtoisten väsyessä tuhannet eläimet jäävät hoidotta ja kuolevat vammoihinsa. Niihin vammoihin, joita me ihmiset olemme niille aiheuttaneet. Siitä näet on kysymys: luonto ei voi hoitaa kaikkea sitä pahaa, jonka olemme muille lajeille tuottaneet ja tuotamme yhä tiheämpään tahtiin rakentamalla, raivaamalla, tekemällä teitä, liikkumalla…

Maanantaina Heinolan lintutarhasta tehdään lopullinen päätös.
Allekirjoita adressi, pysäytä tämä kehitys- se on vähintä, mitä voit tehdä.