Mikä helpotus: olen kuvitellut, että tuhlailu ja shoppailu on luonteeni heikkous, mutta ei se olekaan. Se on geeneissä. Ei kai sille mitään voi, jos esiaikainen perimä pakottaa minut toistuvasti ostamaan tarpeetonta roinaa ja rompetta? Keräilytalous elää edelleen aivojeni syvissä rakenteissa, niin tutkijat sanovat.

Ei se sinänsä ole yllätys. Siis meikäläiselle, jonka fysiikka huutaa äänekkäästi "Nälkäkausi tulossa, lisää ihraa talvivarastoksi!" aina, kun yritän laihduttaa. Meillä - siilillä ja minulla - on paljon yhteistä! Ravinnon hankkiminen yli tarpeen on kaiketi myös peräisin esi-isiltämme, jotka joutuivat toistuvasti kokemaan nälkäkausia, vielä 1900-luvun alussakin. Tätäkin on tutkittu ja on vedetty sellainen johtopäätös, että sota-ajan vanhempien lastenlapset kärsivät paino-ongelmista. Minun isoisäni söi parikymppisenä nälkäänsä rottia vankileirillä vuonna 1918- 1919. Minun on kuitenkin hiukan vaikeaa syyttää häntä paino-ongelmistani. Ja että oikein shoppailukin olisi sisäänrakennettua! Se ilahduttanee niitä, jotka muutenkin pitävät ympäristönsuojeluasioita toisarvoisina elämän nautintojen rinnalla.

Otsikossa siteerasin toimittaja Jussi Laitisen tämänpäiväistä tekstiä Helsingin Sanomien artikkelissa Luolamies opetti shoppailun. Laitinen referoi brittiläisen kirjailijan ja journalistin John Naishin kirjaa Riittää jo. Naish vierailee tänään ja huomenna Helsingissä esittelemässä kirjaansa.
Hesarin artikkelin ohessa pääsi professori ja aivotutkija Timo Järvilehto sanomaan, että on ”täyttä puppua” olettaa kulutusvimman olevan jäänne kivikaudelta, sillä ostelu on sosiaalista.
No ei minulle. Minä olen ihan yksikseni kolunnut kauppoja ostelemassa turhaa ja tarpeetonta, enkä välttämättä ole tarvinnut siihen rikoskumppania. Tosin ystävättäreni kanssa kokeilimme murrosikäisinä Stockmannilla lähes joka viikko pillerirasioita, myssyjä, baskereita, stetsoneita yms. Ei meillä kyllä ollut varaa ostaa mitään, mutta riitti hyvin, että kiemurtelimme naurusta katsellessamme toisiamme erilaisissa päähineissä. Voinkin pyytää tässä anteeksi kaikkien teinien puolesta: he ovat takuulla kiusanneet myyjiä hattuosastoilla sukupolvesta toiseen! 

Samaisessa Hesarissa filosofian professori Petri Ylikoski puolestaan sanoo, että on yksioikoista olettaa, että ihmismielen kehitys pysähtyi kivikauteen. Voiko sitä kutsua kehittyneisyydeksi, että lyhytnäköinen taloudellisten voittojen tavoittelu on johtanut ilmastonmuutokseen, josta kaikille lajeille, ihminen mukaan lukien, on tullut kohtalonkysymys? Eikö sekin ole suuremman luokan keräilyä, että ihminen sotii joka puolella maapalloa saadakseen omakseen mahdollisimman paljon maata ja sen hyödykkeitä samalla, kun ajaa lukemattomat eläimet yhä ahtaamme ja lopulta sukupuuttoon? Eläinten jalostaminen pelkästään ja ainoastaan hyötykäyttöön tai palvelemaan hetkellisiä kulttuurillisia kauneusarvoja on mielestäni sekin aivojen kehityksen pysähtyneisyyttä. Tästä voisi tulla pitkä lista…

Pääasia on se, että jotkut meistä (enkä puhu itsestäni), kykenevät olemaan enemmän kuin geeniensä summa. He pyrkivät paikkaamaan sitä, mitä kehittymättömät aivot saavat aikaan.