Vanha löytövillakoiramme Tilda, jonka päiväkirjamerkkailuja löytää tuosta vasemmasta palkista Sivut-kohdasta, on alkujaan virolainen. Se tuotiin kaveriksi 8-vuotiaalle miniatyyrikokoiselle maltankoiralle, joka puolestaan on eläinsuojeluviranomaisten huostaan ottama, ja tuli meille Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Oli muutama asia, joiden takia päädyimme juuri villakoiraan. Yksi syistä oli, ettei koiralla olisi metsästysvaistoa. On tärkeää, että koira suhtautuu välinpitämättömästi muihin eläimiin, sillä hoidamme jonkin verran orpoja, loukkaantuneita ja sairaita siilejä.

Tilda, toiselta nimeltään Pumpen/Pumpan Yllehund, kuten julmasti kutsumme häntä hänen erinomaisen ruokahalunsa takia (pumpen=pumppu, pumpan=kurpitsa), ja vielä julmemmin olemme väännelleet ruotsinkieltä rotunimen kohdalla, on hienostuneen harmaa rouva, jonka herkkuruokiin lukeutuvat maitotee ja -kahvi, virolaiset joulupiparit ja keitetty punajuuri. Viimeksi mainittua hän saa aina toisinaan, mutta ensin mainitut hän varasti, kunnes ymmärsimme pitää nuo houkutukset poissa hänen ulottuviltaan.

Itse asiassa Tildan hienostuneisuus päättyy väritykseen, teenjuontiin ja pipareihin. Viime aikoina hän on kunnostautunut lähinnä hiirenjahtaajana. Vanhan omakotitalomme puulattian alle, sen eristepuruihin, on ilmeisesti muuttanut legioona metsähiiriä, jotka näin kevättalvella alkavat erityisen innokkaasti lisääntyä. Tilda on päättänyt, että kaikki, mikä haiskahtaa hiireltä, tulee kaivaa esiin ja kaiketi nauttia ateriaksi: samaan tapaan huuliaan lipoen hän lähestyy ruokapöytää, kun me istumme sen ääressä. Alun alkaen meille kyllä kerrottiin, että Tilda näyttää pitävän löytöeläintarhan kissojen seurasta, mutta emme tienneet, että heillä on myös yhteiset harrastukset.

Toivottavasti piha oravat  saavat olla rauhassa, sillä esimerkiksi talvella 2007 eteisemme välikaton alla asui oravapariskunta. He tekivät kolme poikasta, jotka sitten putoilivat ulko-oven yläpuolelta ulosastujan niskaan, koska niin oli kai helpointa laskeutua maahan. Muuten heidän läsnäoloaan ei juuri huomannut. Vasta, kun poikaset tulivat leikki-ikään, kahdentoista pikkukäpälän rummutus oli hupaisaa kuultavaa varhain aamulla. Yönsä he kyllä nukkuivat kaikessa rauhassa. Rouvaoravan toinen silmä oli sokea ja seurasimme sen elämää yli kuuden vuoden ajan. Kun poikaset opettelivat kiipeilemään puissa, ne yrittivät aina ohimennen kiipeillä emonsa luvalla pihatöissä olevassa puolisossa, koska hänestä he saivat selvästi pitävämmän otteen kuin oksista: näimme näet useamman kerran, miten pikkuinen putosi maahan silkkaa kömpelyyttään. Oli aika rasittavaa olla ensiapulaukku valmiina koko alkukesän.

Mustarastaspariskunta  on pysynyt hengissä kaksi talvea asustamalla lämpimässä yläkerran vesikaton ja eristeiden välisessä ilmastointiputkessa sekä syöttämiemme rusina- ja siemenaterioiden turvin. Ne ovat perin hiljaisia vuokralaisia, mutta onneksi hyvin äänekkäitä varhain keväällä ja koko kesän!

Näistä vieraista - joita usein pidetään kutsumattomina tunkeilijoina - ei ole ollut meille mitään vahinkoa. Ei myöskään talollemme. Ne eivät nakerra rakenteita tai likaa asuinpaikkojaan niin, että siitä olisi haju- tai hygieniahaittaa. Päinvastoin, eläinten edesottamusten seuraaminen on tuonut iloa ja lämpöä omaan elämäämme. Isommatkin surut tuntuvat pieniltä, kun niitä vertaa siihen rikkauteen, jota luonto tarjoaa. Niiden, joita tällaiset ilot eivät miellytä, on helppo estää kuokkavieraiden tulo verkottamalla ilmastointiputket yms. Se kannattaa kuitenkin tehdä sopivaan ajankohtaan silloin, kun poikaset ovat poistuneet ja säät muutenkin suosivat pesänsä menettäjää. Luonnonvaraisista eläimistä tietäviltä eläinsuojeluyhdistyksiltä kannattaa kysyä, miten ja milloin on parhainta toimia.

Nyt odotamme kiinnostuneina, millaisia retkiä teemme kesällä lähimaastoon sellaisen villakoiran kanssa, joka ryntäilee pensaikkoihin pikkueläinten perään tai joka istuu siilihuoneen oven takana maiskuttelemassa suutaan. Meillä oli - korostan oli - mielikuva puudeleista kuninkaallisina eläiminä, sellaisista kuin Tiina-Maijan Olga ja Säde mutta tähän on vielä pitkä matka: