Olisin tietysti voinut jatkaa kirjoittelua ainoastaan Siili kiikarissa -verkkosivulla, mutta eurooppalaisen siilin tutkiminen herätti minut huomaamaan, miten ikävällä tolalla muidenkin luonnonvaraisten eläinten asiat Suomessa ovat. Niin, ja muutkin asiat!
2000-luvun tilanne on sama kuin 1990-luvunkin - mikään ei ole muuttunut. Loukkaantuneita, emonsa menettäneitä ja sairaita luonnonvaraisia hoitaa vain yksi virallinen taho. Helsingin yliopistollinen pieneläinsairaala vaihtoi uusiin tiloihin, jonka jälkeen em. tehtävä siirtyi Korkeasaarelle. Muutoin luonnonvaraisten eläinten hoidon ja kuntoutuksen ovat ottaneet vastuulleen vapaaehtoiset. Hyvä niin, se vain tulee tavattoman kalliiksi ja vie koko "käden"... Onko olemassa ratkaisuja, jotka helpottaisivat niin luonnonvaraisten kuin vapaaehtoisten eläintenhoitajienkin elämää, sitä pohdin täällä.

Mikä meidät erottaa - eläimen ja ihmisen? Työkalujen käyttö tai valmistus? Kieli? Aivojen koko ja poimuisuus? (Jumalan luomisjärjestykseen en puutu) Kaikki aikansa eläneitä ja moneen kertaan kumottuja. Mitäpä jos toteaisimme, että olemme ihmiseläimiä, nisäkkäitä, yksi laji muiden joukossa, ja ainoa, mikä meidät erottaa muista lajeista on se, että voimme - jos haluamme - huolehtia niistä kaikista muista? Kuten elinympäristöstämmekin. Tässä pähkäilynaihetta koko loppu elämäksi.

Onko olemassa ristiriitaa ympäristönsuojelun/luonnonsuojelun ja eläinsuojelun välillä? Tästä ajattelin ottaa selvää…

Miksi me hankimme lemmikkieläimiä ja sitten kohtelemme niitä kaltoin? Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksessä olemme tekemisissä huostaan otettujen, hylättyjen ja pahoinpideltyjen eläinystäviemme kanssa. Millaiset ihmiset sellaista tekevät - oletuksenani on, että tavalliset… Tästäkin täytyy keskustella.
 
Toisinaan annan eräälle viiksekkäälle rouvalle suunvuoron: hän kertokoon, millaista on elämä toisen samanlaisen karvaisen kanssa ja kahden kaljunpuoleisen olennon seurassa. Ensimmäisen päiväkirjanotteensa löytökoira Tilda kirjoitti jo viime vuonna. Sen löydät tästä oikeasta palkista Sivut-laatikosta.

Tietysti jatkan myös siileistä kirjoittelua: tallennan tutkimustuloksia, kirjaan uutisia, riipustan ehtiessäni sairaiden ja orpojen siilien hoitopäiväkirjaa...

Näin ihan aluksi.