Eduskunnan eläinsuojeluryhmä kokoontui tänään keskustelemaan Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin kanssa ilotulitteista.
Keskustelussa sivuttiin myös hetken englantilaisten tuottamaa koirien jalostukseen liittyvää dokumenttiohjelmaa Sairaaksi jalostettu (Pedigree Dogs Exposed) , koirarotujen sisäsiittoisuutta ja Suomen 1995 hyväksymää lemmikkieläinten jalostusta koskevaa EU:n päätöslauselmaa yms. Tämänkin ryhmän sisällä ajauduttiin sellaiseen ylipääsemättömään tilanteeseen, jota ystävättäreni kutsuu ”tunteen voitoksi tieteestä”. Tässä blogissani ainakin toistaiseksi kieltäydyn pistämästä lusikkaani karvaaseen soppaan, jota koiranjalostukseksi sanotaan.

 

Pitäydymme siis ilotulitteissa. Suomalaiset juhlistavat räjähteillä vuoden vaihtumista, häitä, merkkivuosia, avajaisia tai ihan-muuten-vain-helsinkiläisten-iloksi itse kaupunki tarjoaa äänekästä ”iloa” laman kynnyksellä. Jos lupa tulitukseen onkin hankittu, räjäyttelyn aikaa ja paikkaa ei välttämättä ole harkittu.

Lemmikkien omistajat ovat perin kyllästyneet linnoittautumaan sisätiloihin uuden vuoden ja loppiaisen välisenä aikana, jolloin kaupungeissa vallitsee Länsirannan tunnelma. Tähän hätään kansanedustaja Marjaana Koskinen on tehnyt kahden muun edustajan kanssa kirjallisen kysymyksen

 

Aikooko hallitus rajoittaa ilotulitustuotteiden myyntiä niin, ettei niillä aiheuteta eläimille eläinsuojelulain ja -asetuksen mukaisia ongelmia, kuten esimerkiksi paukuille aroille koirille monen päivän tuskaa joulun ja uudenvuoden välillä, ja estetään myös koirien paniikinomaiset karkailut, jotka johtuvat uudenvuoden ilotulitteista?

 

Vastauksessaan elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen toteaa, ettei räjähteiden myyntiajan lyhentäminen ole hyvä ratkaisu, koska niiden säilytyksestä ja varastoinnista tulee uusi turvallisuusriski. Ilotulitteiden käyttöaikarajoitusta poliisi ei puolestaan pysty valvomaan. Apuun kutsutaan jälleen kerran EU ja pyroteknisten tuotteiden markkinoille saattamista koskeva direktiivi. Direktiivin rajoitteet voisivat koskea mm. paukkuja, pienraketteja ja pieniä roomalaisia kynttilöitä sekä isoja raketteja. Nämä tosin ovat vain murto-osa kaikista tulitteista, joita on saatavilla kuin karkkeja kaupasta: herkullisia, värillisiä pakkauksia nekin.

 

Se, mikä tuntuu jääneen kokonaan sivuseikaksi, on ilotulitteiden aiheuttamat haitat luonnonvaraisille eläimille ja ympäristölle. Monen järven rannalla vietetään räjähteiden kera kesäyön juhlia lintujen pesimäaikaan (terveisiä vain karkkilalaisille). Ilotulitusta säestävät hätääntyneet siiveniskut, kun lentokykyiset linnut pakenevat nukkumapaikoiltaan. Onneksi tuo ääni ja pesille jätettyjen poikasten huuto vaimenee sopivasti yleiseen meluun.

 

Ja jotten unohtaisi ihmisiä, mietitäänpä kuolonuhreja, silmien ja sormien menetyksiä väheksymättä: onko kukaan laskenut sitä, kuinka paljon henkiä menetetään esim. Kiinassa ja muissa maissa, joissa ilotulitteita tuotetaan? Ei kai niitäkin valmisteta lapsityövoiman avulla? Aika kallis hinta hetken huvista?

 

Useamman viikon ajan uuden vuoden juhlallisuuksien jälkeen kansa kahlaa tyhjissä rakettikuorissa ja pakkausmateriaalissa, ja pakkaspäivinä ilmassa leijuu kitkerä rikin haju kuin tuulahdus paholaisen kidasta. Miten olisi, jospa säädettäisiin ilotulitteille erityinen ympäristövero? Oikein mukava sellainen niin, että tulitteiden hankintaa ainakin hetkeksi pohdiskelisi. Että kannattaako kukkaron sisältöä räjäyttää taivaan tuuliin vai panenko vain tässä tulitikulla palamaan.